Nuoruus, hulluus ja koiruus!

Jätin tänään työpaikan lääkekaapin oveen seuraavanlaisen lapun:

Kiitti v*****i sinä joka otit viimeisen ibumaxin ja jätit tyhjän paketin lääkekaappiin!

Kuka tekee sellaista?? minkälaisia idiootteja mun työpaikalla on??

Syy ibumaxin herkkään kaipuuseeni oli tämä selän jomotus. Selkäkivuthan on meille kaikille tuttuja juttuja eikä niistä tarvi sen enempää porista. Mutta tämä selän jumissa olo heijateli tonne rintakehään siihen malliin että koko hengitys salpaantu ja oli hyvin tukalaa olla töissä. En tiedä miten hemmetissä olen onnistunu nukkumaan tuon selän tuohon kuntoon kun eilen se oli täysin kunnossa.

Saapuessani työmaalle minua myös vaivasi sellainen kiusaannuttava vaiva, että silmäni olivat niin punaiset, että näytin samalta jos olisin juonut ainakin kaksi vuotta putkeen. Näytin siis varmastikkin hyvin krapulaiselta ja sainkin paljon täysin aiheettomia krapulasympatiakatseita. Syy tähän punoitukseen oli hyvinkin yleinen ja ennalta-arvattava kaikille kolmelle lukijalleni, eli siis allerginen reaktio. Jaoin nimittäin tänään erään automatkan larvaisen Chino-nimisen ystäväni kanssa. Ystäväni sattuu kuulumaan canis lupuksien sukuun ja juurikin tämän suvun edustajien sylki eli kuola aiheuttaa minussa vaihtelevia reaktioita.

Allergioihini liittyen olen tehnyt huomattavan tieteellisen läpimurron empiirisissä tutkimuksissani. Olen nimittän saanut huomata, että felis-sukuun kuuluvat ystäväni, eli siis kissaeläimet eivät aiheuta minussa kovinkaan suuria rektioita. Nämäkin vähät ovat täysin hoidettavissa allergialääkityksellä. Olen aina ihmisten puheesta ymmärtänyt, että suuri osa homo sapiensseista, joilla ylipäätään allergisia reaktioita esiintyy, regoivat herkemmin ja suuremmissa mittakaavoissa juurikin kissoihin. Luulen oman erikoisuuteni tässä aiheessa johtuvan jo aikaisemmin mainitsemastani allergian aiheuttajasta eli allergeenistä, joka siis minulla on eläimen sylki, eikä suinkaan hilse, josta allergiset reaktiot yleensä johtuvat. Harvemmin kissat kuolaavat minun tuulihousuilleni sen kummempia läikkiä, niinkuin Chino-ystäväni tänään.

Näin ollen ja tämän kaiken tuloksena voinkin täten julistaa, että isona aion alkaa hulluksi kissanaiseksi.

Sugar, oh honey honey!

Sokerointi tarkoittaa sitä, että pyritään eroon ruumiin karvoituksesta repimällä ne brutaalisti irti sellaisella tahmealla sokerimössöllä. Tämä on tosin hieman vähemmän brutaali toimenpide, kuin esimerkiksi ihokarvojen vahaus, jossa revitään karvoituksen lisäksi uloin ihokerros mukana. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt kolme kertaa suorittamassa tämän kyseisen sokerointioperaation. Aikaisemmin jo melko tuuheana ja kovana kasvanut karvoitus on tämän jälkeen kasvanut hyvinkin kivuttomasti, sopivan harvana ja ihanan pehmoisena. Suosittelen kelle vain.

Kuitenkin nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana olen ollut sellaisessa taloudellisessa ahdingossa, jotten sanoisi, että minulla ei ole ollut laittaa rahaa tällaiseen tarpeelliseen, joskin hieman kalliiseen operaatioon. On varmaan myös syytä mainita, että asianomainen karvoitus on siis sijainnut intiimialueillani. Minut on siis täten pakoitettu ensimmäistä kertaa aikoihin ajelemaan karvoitukseni terällä, jota myös Gillette Venukseksi kutsutaan.

Olen todella pettynyt sokerointinaiseeni, joka ei viitsinyt kertoa, että ajeleminen saattaa sokerointien jälkeen aiheuttaa melkoisen reaktion. Viimeiset pari päivää alapääni on punaisena anonut armoa ja bepantteenia. Joka ikinen karva, joka sieltä puskee meinaa kasvaa sisäänpäin, joten ihoa pitää kuoria joka päivä tuollaisolla hanskoilla, jotka muistuttavat lähinnä serkkuni omistamia perunankuorintahanskoja. Oloni on siis kaikenkaikkiaan hyvin tukala. Tämän vain halusin jakaa kanssanne, hyvät kolme lukijaa.

P.S. Etsiessäni linkkiä tähän sokeroinnista, huomasin, että tuossa kauneushoitolassa jossa olen käynyt yleensä sokeroinnissa, on tässä kuussa 20% alennusta sokeroinneista... Kasva karva, KASVA!

Lättyviikarille!

Kuka mun takapuoltani hieroisi? Olen tullut tänään herättyäni (viideltä päivällä) siihen tulokseen, että tämä tennareiden työkenkinä käyttäminen ei voi jatkua :< Tänään testaan vielä, että mitä tapahtuu jos laitan converset, koska eiliset tennarit oli epäergonomisempaa merkkiä. Hassua on, että ei satu esim. jalkoihin tai mihinkään muualle kuin takapuoleen. eli siis perseeseen. Ei edes takareisiin, vain ja ainoastaan perseeseen. Alaselkä on ehkä saanut pienen osansa, mutta se ei oo mitään verrattuna tohon valtavaan peräsimeen, jota kannan mukanani päivästä päivään.

Poltin töissä myös käteni. En polttanut mitään kovin pahasti, mutta jännin juttu tässä on se, että poltin suoraan tohon värilliseen tatuointiin. Hyvin jännittävä reaktio. Vesikellojen hävittyä tuolta haavasta näkyi sellanen hirveen hirveen sininen kerros. Hyvin kauniin värinen. Nyt parannuttuaan toi arpi on ehkä hitusen vaaleemman sininen ku se oli aikasemmin, mutta hyvin on väri pysyny. veikkaampa, että se hirveen hirveen sininen mikä sieltä näky oli just se ihokerros missä se väri on. Oon nimittäin joskus onnistunu raapimaan jotain rupea silleen, että mun phjetatuoinnissa on ihonvärinen reikä.

Mmmm hain toissa viikolla allergialääkket tälle kesää. nyt on hyvä fiilis. Paitsi että oon vähän pettynyt tohon nenäsumutteeseen, koska nokka kutiaa silti koko ajan. Nykyaikainen lääketiede on pettänyt minut!

Unknown drunken injuries

Ihan kun olisin saanut turpiini, jomottaa poskea siihen malliin. Leukakin on kipee ja hampaita vihloo. Muutenkin oon varmasti tosi seksikäs ilmestys. Sisuskaluni palavat helvetin liekeissä.

Jalatkin ovat  täynnä kraatereita muistona Thaimaan reissusta.

Voi pyhä terveys! olen ollut niin terve etten ole voinut edes bloggailla. Bloggauksen puutteesta minua muistuttamisen jälkeen minun on nyt kuitenkin yritettävä.

Onneksi olen kuitenkin käymässä täällä maahisten valtakunnassa, jossa oleillessani majapaikassani oleilee myös kaksi koirien sukuun kuuluvaa olentoa. Hinkuminen ja vinkuminen siis jatkuu. Kauhea kun olin eilen illalla nauttinut keksisuuria määriä alkoholituotteita niin herätessäni yöllä siihen, etten saa henkeä, huomasin myös, että oli ihan helvetin paha olo.

Pohdiskelin tässä, että liittyykö unirytmi aiheeseen tarpeeksi tiiviisti? Haluanhan kuitenkin pitää yllä blogissani vaadittavaa korkeaa tasoa pysymällä tarpeeksi tiukan aihepiirin sisällä. Pohdittuani asiaa totesin, että unirytmihän on kuin onkin hyvin pitkälti terveyteen liittyvä asia. Ainakin vähintään mielenterveyteen. Jotenka halusin siis vain kertoa, että unirytmini on tavallaan ihan kunnossa, mutta minun elämäntapoihini nähden aivan liian tervehenkinen. Se, että tunnen tarvetta laittaa nukkumaan yhdeksältä illalla ja herätä seitsemältä aamulla tuhoaa pikkuhiljaa sosiaalisen elämäni täysin.

Oleskeltuani kaakkois-aasiassa viimeiset pari viikkoa huomaan, että ihoni kuivuu. Varsinkin kaikilta ihon osa-alueilta, jotka olen pättänyt koristella musteella. Kauhean turhauttavaa on se, että heti päästyäni jokapäiväisestä aurinkovoiteilla itseni vuoraamisesta, joudun aloittamaan jokapäiväisen kosteusvoiteilla itseni vuoraamisen. Mulla tulee aina olemaan jonkinlainen sairas viha/rakkaussuhde Aqualan L:ään.