Olen jo pitkään (monta päivää) harkinnut blogin perustamista. Ihmisenä oleminen on niin rankkaa, että haluan avautua siitä jollekin. ja koska kellään ei kuitenkaan kiinnosta mun jutut niin tämä on täydellinen kanava avautumiseen. Sen sijaan että ihmiset eivät kuuntele mua, ne voivat olla lukematta mun blogia.

Ihmisenä oleminen on rankkaa, koska ikinä ei ole hyvä olla. Aina sattuu johonkin, aina on joku vaiva. Onkohan olemassa ihmisiä, joilla olis aina vaan hyvä olla? Tässä blogissa aion siis maailman tappiin asti avautua joka ikisestä kolotuksesta ja epämukavuudesta mun kehossa.

Tämä vaivainen päivä on alkanut sellaisella yleisellä jumituksella. Eilen nenänvarressani puhjennut finni on kirvellyt. Tällä hetkellä niskaa särkee vasemmalta puolen. kaipaisi muutamaa kunnon puristusta. Pari päivää sitten yläselkään oli ilmestynyt pieni haava. Se on kutissut.

Liikavarpaat ei ole vielä täysin hävinneet.